Matka maan uumeniin
Kaunis japanilaisneito Yoko Tsuno ystävineen lähtee tutkimaan maanalaista virtaa, mutta vaarattomalta tuntuva tehtävä johtaakin seikkailuun syvälle planeettamme uumeniin. Sankarit kohtaavat outoja, sini-ihoisia ihmisolentoja, joiden käytössä on mitä uskomattomampia laitteita. Mistä nämä muukalaiset ovat peräisin? Ovatko he ystäviä vai vihollisia?
- Numero
- 12.
- Aihepiiri
- Avaruus
- ISBN
- 9789524693370
- Alkuperäisteos
- Le Trio de l’étrange
- Alkuperäinen järjestysnumero
- 1.
- Alkuperäinen ilmestymisvuosi
- 1971
- Suomenkielinen julkaisuvuosi
- 2005
- Julkaisija
- Egmont Kustannus Oy
- Kääntäjä
- Vesa Nykänen
- Painopaikka
- Belgia
- Ladonta
- Graafinen suunnittelutoimisto Pisara Oy
- Latoja
- Janne-Matti Keisala
- Sidonta
- pehmeäkantinen
- Korkeus
- 29,5 cm
- Leveys
- 21,3 cm
- Paino
- 165 g
- Sivumäärä
- 48
- Takakansi
- Koko
-
- Alkuperäinen ilmestymisjärjestys
-
- Suomenkielinen ilmestymisjärjestys
-
Integraali
Matka maan uumeniin -albumin seikkailu on julkaistu 7.6.2006 myös ranskankielisessä De la Terre à Vinéa -integraalissa numero 1.
Seikkailijat
Tässä albumissa seikkailevat:
Laitteet
Tässä albumissa esiintyy seuraavia laitteita:
Koneet
Kulkuvälineet
Trivia
Alkuperäinen ranskankielinen albumi Le Trio de L’Etrange oli ensimmäinen Yoko Tsuno -seikkailu. Se ilmestyi jatkotarinana belgialaisen Spirou-sarjakuvalehden numeroissa 1726-1742 alkaen toukokuun 13. päivästä ja päättyen syyskuun 2. päivään vuonna 1971. Tästä nopeatempoisesta ja ainutlaatuisesta kahden sivilisaation kohtaamisen kuvaavasta seikkailusta tuli välittömästi klassikko. Huippuunsa hiotut ja laadukkaat asetelmat, yksityiskohdat ja tarina ovat varmasti olleet seurausta pitkästä harjoittelusta maailmankuulussa Brysselin mestarien, Hergén ja Jacques Martinin koulussa. Lukijoihin vaikutti erityisesti vinealaisten outo sininen iho ja heidän alkuperänsä Maan ulkopuolelta saaden heidät haluamaan lisää. Jo pelkästään sana "Vinea" on mystinen ja mielikuvia herättävä.
Seikkailun juuret juontavat tekijän nuoruuteen. Roger Leloup kertoo: Isäni oli parturi Verviersin kaupungissa, ja törmäsin siellä sattumalta vanhaan Nivea-voiteen julisteeseen. Väänsin nimestä sanan Vinea ja kuvittelin kaikkien tätä voidetta käyttävien muuttuvan siniseksi. Se oli kaunis nimi planeetalle, joka nopeasti alkoi hahmottua mielessäni. Halusin myös, että ulkoavaruudesta tulevat hahmoni erottuvat ihmisistä. Toisinaan kirjapainossa värit näkyivät vaaleanpunaisina ja joskus sinisinä. Vihreät värit muuttuivat joskus keltaisiksi tai sinisiksi. Päädyin lopulta vaalean siniseen väriin, joka pysyi muuttumattomana painossa ja erotti hahmoni Smurffeista. Värimääritys tuotti muutenkin päänvaivaa alkuvaiheessa. Joskus Yoko näytti keltaiselta kuin sitruuna. Tietokoneiden aikana värit ovat alkaneet pysyä tasaisina, ja olen erittäin tyytyväinen Studio Leonardon värityksiin, mutta aina pitää varautua yllätyksiin lopullisessa painotuotteessa.
Julkaisematon kansikuvan luonnos
Nykyään piirtämisen suurin ongelma ovat itse hahmot. Vaikka olen oppinut ja saanut lisää kokemusta, keskittyvät oppini tarinankerronnan eri osiin, kuten sivun asetteluun, koristeluun, aluksiin, teksteihin, kuvien sijoitteluun, väreihin ja niin edespäin. Varsinainen ongelma on kasvoissa ja asenteissa, joista näkyy, että olen tässä suhteessa itse asiassa yhä aloittelija. Hergé ei koskaan antanut piirtää hahmoja. Jouduin tällä alueella luomaan oman tyylini. Maurice Tillieux (1921-1978) kertoi minulle, että voisi olla helpompaa omaksua jonkinlainen puolikarikatyyrin sävy kuin yrittää realismia. Juuri tätä karikatyyrimäistä tyyliä toteutin Spirou-lehden sarjassa. Aluksi haparoin, mutta toisessa albumissa Yoko on jo saavuttanut tiettyä tasaisuutta. Haluan oikeastaan piirtää realismia, mutta pitää hahmoissa samalla tiettyä tyyliä. Epäolennaisia yksityiskohtia pitää yksinkertaistaa ja jättää piirtämättä. Housuissa ja paidoissa on varmasti paljon enemmän ryppyjä kuin mitä minä piirrän... Värit ovat myös merkittävässä roolissa etupäässä siksi, etten juurikaan käytä suuria tummia alueita. Täydelliseen realismiin joutuisin käyttämään paljon enemmän mustaa väriä.
Ruutu-sarjakuvalehden numeron 45/1974 kansikuva (ilmestyi 6.11.1974)
Matka maan uumeniin on suomenkielisen julkaisusarjan kahdestoista albumi. Se ilmestyi suomeksi vuonna 2005, vaikkakin ensimmäinen suomennos oli ilmestynyt jo vuonna 1974, kun suomalainen Ruutu-sarjakuvalehti julkaisi seikkailun 6.11.-18.12.1974 seitsenosaisena jatkosarjana numeroissa 45-52. Alkuperäinen albumi ilmestyi yli kolmekymmentä vuotta aiemmin eli vuonna 1971 ja oli ranskankielisen julkaisusarjan ensimmäinen seikkailu. Albumin piirrostyyli on Leloupin alkuaikojen pyöreitä linjoja korostavaa ja siitä on havaittavissa hänen Peyolta saamiaan vaikutteita. Sittemmin piirroshahmot ovat hioutuneet ja terävöityneet ja Yoko on kadottanut pyöreät kasvonpiirteensä ja tuuheat hiuksensa.
| Numero | Ilmestymispäivä | Lehden sivut | Albumin sivut | Sivumäärä |
|---|---|---|---|---|
| 45 | keskiviikko 6.11.1974 | 3-9 | 3-9 | 7 |
| 46 | keskiviikko 13.11.1974 | 3-9 | 10-16 | 7 |
| 47 | keskiviikko 20.11.1974 | 3-7 | 17-21 | 5 |
| 48 | keskiviikko 27.11.1974 | 3-9 | 22-28 | 7 |
| 49 | keskiviikko 4.12.1974 | 3-9 | 29-35 | 7 |
| 50 | keskiviikko 11.12.1974 | 20-25 | 36-41 | 6 |
| 51-52 | keskiviikko 18.12.1974 | 19-24 | 42-47 | 6 |
Toteutus
Matka maan uumeniin -albumissa on poikkeuksellisesti pariton määrä eli 47 numeroitua sivua. Näistä varsinaisia sarjakuvan sivuja on 44 ja lisäksi lopussa on yksi tyhjä sivu. Kaikkiaan painoksessa on kansilehti mukaan luettuna tarkalleen ottaen 48 sivua. Albumissa on yhteensä 450 ruutua ja jokaisella sivulla on keskimäärin kymmenen ruutua. Eniten ruutuja on sivulla 35, jossa niitä on 14 kappaletta. Pienimmillään ruutujen määrä on sivulla 30, jossa niitä on kuusi. Puolen sivun mittaisia strippejä albumissa on 45 kappaletta eli yhteensä 90, sillä jokaisesta stripistä on A- ja B-kappaleet. Kussakin stripissä on keskimäärin viisi ruutua (tarkalleen 5,0). Suurimmillaan ruutujen määrä strippiä kohden on yhdeksän ja pienimmillään kaksi.
Tapahtumapaikat
Matka maan uumeniin -albumin tapahtumat sijoittuvat nimeltä mainitsemattomaan Keski-Eurooppalaiseen kaupunkiin. Varsinaisen seikkailun tapahtumapaikat sijaitsevat jossakin maan alla jonkin matkan päässä kaupungin ulkopuolella. Maanalaiseen luolastoon pääsee erään kivikkoisen niittykumpareen yhteydessä olevasta luolasta, joka vie 50 metriä maanpinnan alapuolella olevan onkalon pohjalla virtaavan joen varrelle. Joessa on vedenalainen käytävä toiseen luolaan, jossa puolestaan sijaitsee kuilu yhä suurempaan luolastoon, paikkaan jossa vinealaiset elävät.
Suurin osa (92,4 %) tapahtumista sijoittuu sisätiloihin ja loput seikkailusta (7,6 %) käydään ulkona. Maan alla liikutaan suurin osa (80,0 %) albumin tapahtumista. Maan päällä kuluu reilut kymmenesosa (13,8 %) ajasta. Vedessä pyörähdetään muutaman kerran (4,4 %) ja ajatukset ovat avaruudessakin kahdeksan ruudun verran (1,8 %).
Tapahtuma-ajat
Albumin tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan ja seikkailuun käytetään viisi päivää aikaa. Ensimmäisen päivän aikana tarinaa taustoitetaan (12,0 %), ja Yoko esitellään maailmalle ensimmäisen kerran sivulla 5. Tämän jälkeen hypätään muutama päivä eteenpäin ja varsinainen seikkailu alkaa käyttäen leijonanosan (87,1 %) ajasta. Juoni ulottuu hieman vielä seuraavan päivän puolelle (0,9 %), jolloin lausutaan loppusanat lyhyesti.
Matka maan uumeniin -albumin tapahtumat on kuvattu enimmäkseen päiväsaikaan, joskin ajantaju hämärtyy maan alla. Seikkailu alkaa keskiyöllä ja jatkuu vielä maan alla yli puolen yön (16,4 %). Iso osa ajoittuu keskelle päivää (58,4%) ja noin viidesosa (21,8 %) iltapäivään. Lyhyt aika kuluu arviolta illalla (2,4 %) ja vielä lyhyempi hetki koetaan aamulla (0,9 %).
Hahmot
Matka maan uumeniin -albumissa seikkailee puheenvuorojen perusteella 23 hahmoa. Näistä neljä eli noin 17,4 % on naispuolisia. Miespuolisia hahmoja albumissa on 14 eli noin 60,9 %. Loput viisi eli noin 21,7 % hahmoista jää tuntemattomiksi, sillä nämä ovat kertoja, alaviite, hälytin, ajatusenergia sekä keskuksen ääni. Noin 9,1 %:ssa ruuduista ei ole puheenvuoroja. Tämän seikkailun lurjus on Karpan. Tämän yhden lurjuksen lisäksi seitsemän hahmoista voidaan katsoa olevan niin sanottuja hyviä tyyppejä. Seikkailussa mainitaan nimeltä seuraavat hahmot:
- Alf, insinööri ja sähkölaboratorion johtajan apulainen
- Karpan, turvallisuuspalvelun päällikkö
- Khany
- Poky
- Pol
- Traja, vinealainen
- Vic
- Yoko
Nimeltä mainittujen hahmojen lisäksi Matka maan uumeniin -albumissa esiintyy seuraavien ammattien edustajat, jotka saavat puheenvuoron:
- apulaisohjaaja
- kameramies
- turvallisuuspalvelun mies
- magneettikiitäjän ohjaaja
- sähkölaboratorion omistaja
- kuvaussihteeri
Lisäksi puheenvuoron saa tarinan kertoja. Albumissa on yksi alaviite.
Tekstit
Matka maan uumeniin -albumissa on kaikkiaan 713 puhekuplaa. Ylivoimaisesti eniten puhuu tai ajattelee Yoko, jolla on 184 puheenvuoroa eli noin 25,8 % kaikista puheenvuoroista. Seuraavaksi äänekkäin on Khany, jolla on 135 puhekuplaa eli noin 18,9 % kaikista. Hiljaisimpia ovat yhden puheenvuoron hahmot, joita ovat mm. insinööri Alf ja niityllä opastava poika.
| Hahmo | Määrä | Osuus |
|---|---|---|
| Yoko | 184 | 25,8 % |
| Khany | 108 | 18,9 % |
| Pol | 119 | 16,7 % |
| Vic | 107 | 15,0 % |
| kertoja | 70 | 9,8 % |
| Karpan | 25 | 3,5 % |
| Poky | 14 | 2,0 % |
| Traja | 14 | 2,0 % |
| ajatusenergia | 8 | 1,1 % |
| sähkölaboratorion omistaja | 7 | 1,0 % |
| turvallisuuspalvelun mies 1 | 6 | 0,8 % |
| turvallisuuspalvelun mies 2 | 5 | 0,7 % |
| keskus | 3 | 0,4 % |
| magneettikiitäjän ohjaaja | 3 | 0,4 % |
| vinealainen 1 | 3 | 0,4 % |
| apulaisohjaaja | 2 | 0,2 % |
| kuvaussihteeri | 2 | 0,2 % |
| alaviite | 1 | 0,1 % |
| Alf | 1 | 0,1 % |
| hälytin | 1 | 0,1 % |
| kameramies | 1 | 0,1 % |
| poika | 1 | 0,1 % |
| vinealainen 2 | 1 | 0,1 % |
| Yhteensä | 713 | 100 % |
Puhekuplissa on yhteensä 4 769 sanaa. Keskimäärin jokaisessa puhekuplassa on noin kuusi sanaa (tarkalleen 6,7). Pisin yhtäjaksoinen teksti on Khanyn puheenvuoro sivulla 19 ja se sisältää 46 sanaa. Lyhyimmät puheenvuorot ovat yhden sanan mittaisia. Sarjakuvan 450 ruutuun suhteutettuna kussakin ruudussa on noin pari puhekuplaa (tarkalleen 1,6). Albumissa on 41 (9,1 %) ruutua, joissa ei ole tekstiä. Huutomerkkejä tekstissä on kaiken kaikkiaan 685 kappaletta. Käytännöllisesti katsoen melkein jokaisessa puhekuplassa on siis huutomerkki. Todellisuudessa joissakin puheenvuoroissa on useita huutomerkkejä samanaikaisesti, mikä kasvattaa merkkien määrää. Kysymysmerkkejä on puolestaan 131 kappaletta eli noin joka viidennessä puhekuplassa (18,4 %). Lauseista 588 sisältää kolme pistettä.
Muuta mielenkiintoista
- Pol on kameramies ja käyttää kameraa numero 3.
- Tekeillä on Nukkumatti-nimisen ohjelman 3. jakso, jonka nimi on Uni.
- Vic ja Pol työskentelevät RTN-yleisradioyhtiössä.
- Vicin auton rekisterinumero on ?589F. Ensimmäinen kirjain tai numero jää piiloon sivulla 5.
- Yoko esittäytyy ensimmäisen kerran sähkölaboratorion 7. kerroksessa, joka sijaitsee katuosoitteessa 2.
- Yoko on sähköinsinööri ja työskentelee tarinan sähkölaboratoriossa.
- Vinealaiset ilmestyvät seikkailuun ensimmäisen kerran sivulla 11.
- Tarinassa kuolee kaksi vinealaista, sivulla 26.
- Seikkailu maan uumenissa kestää melkein 20 tuntia.
- Kannen kuva on kohtaus sivulta 27, jossa Yoko ja Pol kantavat Khanya magneettikulkijan sisuksissa.